Luovutetun veren kylmäketju on maailmanlaajuisesti massiivinen projekti, mutta vain harvat ovat tietoisia edes sen olemassaolosta. Luotettava veren saatavuus on kuitenkin tärkeä tekijä tehokkaassa terveydenhoidon tuottamisessa. Veren kylmäketjun toimivuus voidaan siis mitata suoraan ihmishengissä.
Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että vuosittainen verenluovutusten lukumäärä on 112,5 miljoonaa pussia, joka lyhyellä laskutoimituksella asettuu 50 miljoonan litran tietämiin. Noin puolet tästä luovutetaan korkean elintason maissa, mikä melko hyvin vastaa näiden maiden verentarpeeseen. Tämä tietenkin tarkoittaa, että matalamman elintason maissa, joissa suurin osa maailman väestöstä elää, on krooninen tarve verelle.
Kalliita välineitä
Matalan elintason maissa ainoa ongelma ei kuitenkaan muodostu vähäisistä verenluovutuksista. Vaikka yhdellä luovutetulla veripussilla voidaan pelastaa jopa kolme henkeä, veren varastointi ympäristössä, jossa lämpötilaolot voivat muuttua nopeastikin, on todella haastavaa. WHO myös varoittaa, etteivät monet veren varastointiin käytettävät välineet ole tehtävänsä tasalla. Tämän lisäksi veren erottelu komponentteihin on kustannustensa takia alihyödynnettyä ja johtaa verensiirtojen huonompaan kustannustehokkuuteen.
Vaativia lämpötiloja
Korkean elintason maissa välineet ovat ymmärrettävistä syistä parempia, joten kylmäketjun kohtaamat ongelmatkin ovat erilaisia. Koska näissä maissa hyödynnetään veren erottelua varsin tehokkaasti, haasteeksi asettuvat veren eri komponenttien erilaiset varastoinnin ja kuljetuksen lämpötilavaatimukset.
WHO:n ohjeistuksen mukaan kokoverta voidaan kuljettaa kuusi tuntia +20 - +24 °C lämpötilassa, minkä jälkeen se täytyy viilentää +2 - +6 °C välille. Kokoveren erottelun jälkeen punasolut vaativat +2 - +6 °C asteen lämpötilan, jääplasma alle -20 °C, ja verihiutaleet tulee säilyttää välillä +20 - +24 °C. Veren kylmäketjussa tulee siis pystyä hallitsemaan kaikkien näiden eri verituotteiden vaatimat lämpötilat sekä varastoinnin että kuljetuksen yhteydessä. Lisähaasteita tuovat maiden omat säädökset veren säilytyksen lämpötilarajoista.
Eivätkä tässä esiintyvät haasteet vielä edes sisällä kysymyksiä siitä, miten hätäveren lämpötilaseurannalla voitaisiin vähentää hävikkiä esimerkiksi ambulansseissa tai kirurgisissa toimenpiteissä.
Veren kylmäketjun tulevaisuus
Veren kylmäketju aiheuttaa siis haasteita niin matalan kuin korkeammankin tulotason maissa. Akuuteimmat ongelmat liittyvät luonnollisesti matalan tulotason maihin, joissa itse veren saaminen turvallisesti suonesta suoneen on kaikkein vaikeinta. WHO pyrkii ratkaisemaan ongelmaa tarjoamalla apua ja neuvontaa erilaisten kylmäketjun varmistus- ja valvontaprosessien käyttöönottoon. Tarkoituksena on tehdä veren kylmäketjusta potilaan kannalta turvallisempi ja kustannuksiltaan hallittavampi.
On myös otettava huomioon, että uusien ja edullisempien laitteiden myötä matalan tulotason maat siirtyvät varmasti kohti korkean tulotason maiden nyt kohtaamia ongelmia. Koska tiukempi sääntely vaatii kumppanikseen tarkempaa monitorointia, erilaisten valvontaratkaisuiden lisääntyminen kylmäketjussa on lähes varmaa. Tätä kautta verituotteiden turvallisuus pystytään varmistamaan ja hävikkiä vähentämään.
Monille mittauslaitteille veren kylmäketjun haastavat lämpötilavaihtelut näyttäytyvät ylivoimaisina. Sensiren kylmäketjuille kehittämä teknologia kuitenkin todistetusti toimii. Me toimitamme lämpötilantarkkailulaitteita Suomen Punaiselle Ristille, joka hallinnoi koko Suomen verenluovutuksia ja verenjakelua. Haastavatkin kylmäketjut ovat siis meidän laitteillamme hyvin hallittavissa.
