Jotkin asiat kasvavat jättimenestyksiksi yhdessä yössä. Nykyään tuntuu helposti siltä, että kaikkihan ovat aina käyttäneet Spotifyä tai iTunesia musiikin kuunteluun, tai Amazonia kaikenlaiseen verkko-osteluun. Ruuan verkkokauppa ei ole vielä tällainen jätti-ilmiö, mutta voisiko se olla? Mikä tekisi verkko-ostamisesta houkuttelevaa myös tällä sektorilla? Entä voiko verkkokauppa koskaan kilpailla samalla viivalla supermarkettien kanssa?
Verkkokauppojen maailma
Supermarkettiin astuessaan tulee harvoin ajatelleeksi sitä, kuinka paljon aikaa ostoksilla käyntiin ihminen käyttää. Joku nauttii, toinen tekee pakon edessä, mutta molemmille ruokaostoksilla käynti täytyy henkensä pitimiksi hoitaa.
Mutta muitakin tapoja on olemassa: Isossa-Britanniassa jo 7% päivittäistavaroista hankitaan nettikaupasta ja Ranskassakin 5%. Euroopan kauppajättiläisistä Saksa laahaa vielä jäljessä halpakauppaketjujen vaikutuksen vuoksi. Toisaalta Amazonin tultua mukaan kilpailuun saksalaisten euroista monet vanhemmista markettiketjuista ovat ottamassa verkkoa omakseen. Myös germaanien mailla kasvu on siis likipitäen taattua.
USA:ssa ja varsinkin suuremmissa kaupungeissa jo prosentuaalisesti merkittävä osa kaupankäynnistä tapahtuu netissä, ja Amazonin vahva laajeneminen myös jenkkien päivittäistavaramarkkinoille nostaa tätä varmasti tulevaisuudessa. Muihin länsimaihin verrattuna Suomessa ollaan vielä vaatimattomissa 0,6% lukemissa.
Haku vai toimitus?
Verkossa tapahtuvan ruokakaupan järjestäminen näyttäisi tällä hetkellä jakautuvan vahvasti kahteen vastakkaiseen kategoriaan. Brittien tyylillä kauppias huolehtii, että verkosta ostetut tavarat toimitetaan tilaajan kotiovelle. Toinen mahdollinen tapa on ranskalaisten harrastama nouto, jossa tilaus jätetään verkossa, mutta tavarat haetaan autolla joko kaupasta tai noutopisteeltä.
Kumpikaan tapa ei ole täysin haasteeton. Toimitus vaatii laivueittain jäähdytyslaitteilla varustettuja kuljetusautoja, ja hintakilpailu toimituksissa syö myyjän voittomarginaalia. Toisaalta noutovaihtoehto kamppailee omien lämpöongelmiensa kanssa, sillä valmiiksi yhteen kerätyt ostokset voivat sisältää käytännössä mitä tahansa pakasteista vihanneksiin. Kaikki tietysti tietävät, miten tuorekurkku reagoi varastointiin jäätelön vaatimassa lämpötilassa.
Epäröivä asiakas
Kylmälaitteet ja lämpötilan seuranta ovat tuttuja jo ennestään niille ruokakaupoille, jotka hoitavat myyntiään ensisijaisesti perinteisessä myymälässä. Tavanomainen laadunvarmistus siis tuskin aiheuttaa suuria ongelmia, vaan haasteeksi nouseekin verkkokaupassa asiakkaan kokemus laadusta.
Ihmisellä on jonkinlainen sisäänrakennettu tarve päästä hypistelemään ruokaansa etukäteen. Koska tätä ei verkon välityksellä helposti pääse toteuttamaan, asiakas helposti huolestuu siitä, onko hänen ostamansa tuote varmasti hyväkuntoinen ja laadukas. Huoli on osin turha: myyjä useimmiten hyväksyy huonokuntoisen tuotteen palautuksen, jo pelkästään lakiteknisistä syistä. Kylmäketjun toimivuuttakin valvotaan viranomaisen toimesta, joten pelko tuotteiden pilaantumisesta ei ole varsinaisesti kovin realistinen.
Asiakas pitäisi kuitenkin vakuuttaa jotenkin siitä, että juuri hänen tuotteensa ovat erityisen laadukkaita ja hyväkuntoisia sekä kaupassa että kuljetuksen jälkeen.
Näkyvää laatua
Yksi ratkaisu, joka yhdistää kätevästi sekä laadun että säilyvyyden ongelmat, voi olla juuri kylmäketjun parempi hyödyntäminen. Jos asiakas kantaa huolta tuotteen laadusta, reaaliaikainen pääsy tuotteen kuljetus- ja säilytystietoihin voisi osaltaan hälventää nämä murheet. Samalla parempi valvonta tarjottuna palveluna voisi vaikuttaa myös kuljetusten hintakilpailuun, sillä kuluttaja on tutkitusti valmis maksamaan lisää ylimääräisestä palvelusta.
Verkossa näkyvät ostosten kuljetus-, paikka- ja säilytystiedot voisivat olla varteenotettava luottamuksenherättäjä elintarvikkeiden verkkokaupassa. Saman tiedon voisi tietenkin ulottaa myös kaupan säilytystietoihin, tai vaikka koko matkalta pellolta pöytään. On hyvä samalla ottaa huomioon, että päivittäistavaroiden verkkokaupan laadunvarmistus on sellainen asia, joka tulee nousemaan alan keskiöön ennemmin tai myöhemmin, kun ihmisten kynnys verkko-ostamiseen alenee.
